H F T ry

HFT eli Halikko Floorball Team tunnettiin aikaisemmin nimellä Hemmot, joka perustettiin muistaakseni 80-luvun puolenvälin tietämissä. Hemmot taisteli enimmäkseen alimman sarjatason häntäpäässä murskatappioita vastaan, kunnes vuonna 97 tapahtui käänteentekevä fuusioituminen. Halikkolainen nuorisoporukka CHIEFS ja reilusti vanhempia pelureita täynnä oleva Hemmot yhdistivät voimansa. Pari seuraavaa kautta kuitenkin vielä rämmittiin vailla järkeä ja sisäänajettiin uusia lupauksia "tosipeleihin". 6.divarissa tapeltiin yhä sijoilla 10-12.

Kauden 99-00 alkaessa oli jokainen kyllästynyt häviämään, joten saunaillan pikkutunteina yhdessä päätettiin että nyt alkaa riittää. Kun kaikki suostuivat painamaan treeneissä asenteella, oli toiveita paremmasta huomisesta.
Teimme täydellisen muutoksen: nimi muutettiin, samoin peliasujen värit, myrkyn vihreästä sini-valko-mustaan. Ja mikä tärkeintä, asenne vaihtui paskahousuista taistelijoiksi...

Aloitettiin pikkuhiljaa treenata tosissaan, vaikkakaan ei vakavasti. Saunailtoja tuli pari lisää per kausi ja meininki alkoi tuntumaan paremmalta kuin aikoihin...
Mara koutsasi minkä osasi ja kehitettiin jonkinlainen pelityylikin, joka alkoi myös tuottaa pisteitä. Ekan kauden tulos: liiton 6.divarissa 3. ja Salon epävirallinen aluemestaruus. 6.divari poistui ja noustiin pykälä ylöspäin...

Runkosarja kaudella 00-01 päättyi jännittävien ja sekavien vaiheiden jälkeen HFT:n osalta 3.sijaan. Viimeisestä ottelusta olisi tasapeli riittänyt 4.divaripaikkaan, mutta vastustaja vei pinnat ja suora nousu jäi haaveeksi.
Nousukarsinnat pelattiin 8.4.2001 Turussa, josta saldona kaksi tarvittavaa voittoa. Seurauksena upea nousu neloseen.

HFT laajensi toimintaansa myös junioripuolelle, jotka treenasivat Halikon liikuntahallin upeissa olosuhteissa. Ensimmäisenä kautena SSD-liigassa hopealle joukkueen luotsanneen Ville-Matti Sepän tehtäviä jatkoi Antti Heinonen, yhtä hyvällä menestyksellä, eli hopeaa tuli toistamiseen. Jatkossa junioritoiminta kuitenkin valitettavasti kuihtui, osallistujamäärän vähyyden ja toiminnan vetäjien ajan puutteen takia.

Kaudesta 00-01 pääset lukemaan tästä.

Kaudeksi 01-02 muutama pelaaja vaihtui ja porukkaan liittyi mm. uusi maalivahti, Petri Nurmio, joka jatkossa osoittikin olevansa tolppien välissä todella kova luu
HFT:n historian ensimmäinen 4.divarikausi alkoi 29.9. Paimion turnauksella. Tuloksena voitto ja tasapeli. Joukkueesta löytyi taas tuttua asennetta, mutta parannettavaakin jäi. Kausi 01-02 löytyy täältä.

HFT:n kolmas kausi saatiin päätökseen 16.3.2002. Seura saavutti tavoitteensa ja säilytti sarjapaikkansa, 16 pisteellä.

Toinen kausi nelosessa meni heikommin mitä kauden alussa veikkailtiin. Nousuhaaveet vaihtuivat taisteluun sarjapaikan säilyttämisen puolesta. Neljän uuden pelaajan sisäänajaminen ja lukuisat loukkaantumiset tekivät pelaamisesta odotettua hankalampaa. Kausi loppui kuitenkin onnellisesti, kun viimeisessä ottelussa KemKiä vastaan, jossa panoksena oli 5.divariin putoaminen, voiton vei HFT.
Sijoitus vaikean kauden jälkeen oli 6.

Kauteen 03-04 lähdettiin ilman sen kummoisempia tavoitteita. Jokainen vuosi on ollut seuralle sarjasijoituksen muodossa parempi, joten emme halunneet tälläkään kaudella tehdä poikkeusta. 18 ottelun jälkeen oli saldo 7 voittoa, peräti 8 tasuria ja vain 3 tappiota. Kärkiporukoita vastaan taistelimme tasaväkisesti, mutta sarjan häntäpään joukkueille menetimme turhia pisteitä pelillä, joka oli toisinaan uskomattoman huonoa. Näistä kerätyillä 22 pisteellä sijoituimme lohkossamme viidenneksi.

Neljäs kausi nelosessa alkoi ja HFT ensimmäistä kertaa mukana myös Suomen Cupissa. Joukkueesta lähti taas kourallinen pelimiehiä. Osa muualle opiskelemaan, osa antoi suosiolla tilaa vahvistuksille, joita mukaan liittyi mm. 2 divarista. SalPasta tulivat puolustajat Toni Elo ja Marko Kankare, sekä hyökkääjä Juuso Lastunen. Naapuriseurasta loikkasivat Semi Määttänen ja Jani Kannisto. Maalivahtiosastolle apuja tuli antamaan Vilppaasta ja SalPan junnujoukkueesta tuttu J-P Vitikainen. Odotukset ovat kauden alussa korkealla. Kun pelataan kovalla asenteella ja tehdään töitä joukkueen eteen, uskon että edessä on taas edellistä parempi vuosi.
Cup meni minimitavoitetta (hyvät matsit ja yksi voitto) paremmin. Voitto, tasapeli ja 0-1 tappio eivät kuitenkaan riittäneet jatkopaikkaan. Pelit kuitenkin osoittivat että joukkue pystyy laittamaan hienosti kampoihin "paremmilleen", joita tällä kertaa oli tullut cupin vastustajiksi 2-3 divareista.

Sarjakausi 04-05 meni odotuksia heikommin. Pääasiassa HFT esitti hyvää ja taitavaa peliä, mutta niissä
tärkeimmissä otteluissa kompuroitiin ja sarjan päätyttyä saldona oli 10 voittoa, 3 tasuria ja 5 tappiota, joilla irtosi taas viides sija. Sarja oli viiden kärkijoukkueen kesken jälleen erittäin tasainen ja Kari Jalosta siteeratakseni: "marginaalit olivat hyvin pienet". Kolmosesta pudonnut KIK oli selvästi sarjan paras ja nousi kärkipaikalta takaisin kolmoseen. HFT suoriutui jälleen urakasta kunnialla, sillä vaikkei sijoitus parantunutkaan, tehtiin sentään piste-ennätys,23 pistettä, joka jatkaa seuran putkea sen nousujohteisessa historiassa... Tavoite edellistä paremmasta kaudesta näin ollen toteutui taas!

Seuraavana kautena HFT jatkoi tasaisen varmaa sarjaansa sijoittuen jälleen viidenneksi. Vanha kehäraakki M.Vesander päätti "kunniakkaan" uransa kentän puolella olkapäävamman avittamana. Kauden jälkeen jätti myös valmentajan tehtävät joukkueen kapteenille, Rami Lindholmille, joka itsekin päätti jättää kentällä hääräämisen nuoremmilleen kauden 05-06 jälkeen. Joukkueen jätti myös Turkuun opiskelujen perässä siirtynyt ikitaistelija, alkuperäisjäsen Antti Heinonen, jonka pelinumero 8 jäädytettiin kunnianosoituksena uskomattoman hienolle joukkuepelaajalle!

Uusi kausi uudessa komennuksessa alkoi pelaajasiirtojen osalta hienoissa merkeissä kun joukkue sai vahvistuksekseen kovia nimiä: Kalle Palokankare, Joni Lahtinen ja Otto Syvähuoko, sekä paluun raitapaitaan tehneet Teppo Virtanen ja Juuso Lastunen. Nimet paperilla eivät kuitenkaan kentällä paljon painaneet, kun sarjasijoitus muuten niin hyvän kauden jälkeen oli taas tuttu 5.sija.

Kauden päätyttyä valmentaja Lindholm erosi omasta tahdostaan ja päätti lopulta palata vielä ainakin vuodeksi kokoonpanoon. Martti Vesander otti taas vetovastuun ja tulevaan kauteen lähdettiin kovien muutosten muokatessa joukkuetta. SalPa imaisi menneen kauden tulokkaista neljä kappaletta "takaisin" kakkosdivariin joiden lisäksi vielä samanmoinen määrä lopetti muista syistä. Näiden muutosten, sekä joukkueen keski-iän kohotessa jo uhkaavan suureksi, päätettiin jatkaa ilman tavoitteita peli kerrallaan ilman ns valmennusta. Treeneissä ja peleissä pyrittiin pelaamaan rennosti ja muistamaan, ettei tämä ole niin hirveän vakavaa.

Kauden 07-08 jälkeen voidaan rehellisesti todeta, että peleihin lähtö puolivaloilla ja vain sarjapaikan säilyttäminen mielessä, ei ollut nähtävästi riittävän hyvä motivaation kohottaja. Harjoituksissa näkyi vähänlaisesti porukkaa ja peleihin mentiin vajaalla kokoonpanolla läpi kauden. Ensimmäistä kertaa oli havaittavissa joukkueen sisällä myös tietynlaista eripuraa ja kiukuttelua, eivätkä henkilökemiat joidenkin välillä toimineet enää kuin tyydyttävällä tasolla. Sarjapaikan säilyttämistä varten saatiin kerättyä tarvittava pistemäärä jo hyvissä ajoin ennen kauden loppua, vaikka tiukille vetikin. HFT säilyi putoamisviivan päällä viimeisenkin turnauksen päätteeksi, jossa SalPan kakkosjoukkueella olisi ollut voitolla mahdollisuus nousta ohi ja tiputtaa halikkolaiset vitoseen. Näin ei onneksi käynyt vaan löysän välivuoden viettänyt HFT sai jatkaa taivaltaan nelosdivarissa, tällä kertaa osin muidenkin avustuksella.

Kauden lopulla oli jo seurajohtokin siinä määrin kyllästynyt joukkueen asenteeseen, heikkoihin otteisiin ja harjoitusaktiivisuuteen, että koko toiminta oli jo lähellä loppua. Tämä HFT:n hautaamishuhun takia pelaajia oltiinkin jo viemässä muihin seuroihin, mutta kevään ja kesän aikana käydyt tiiviit neuvottelut saivat nopeasti tarvittavat palaset loksahtamaan kohdalleen. Tämän myötä myös päätettiin lähteä viettämään HFT:n 10v-juhlavuotta paremmalla meiningillä kuin vuosi sitten. Kokoonpanosta lähti taas iso liuta pelaajia, joiden tilalle hankittiin kuitenkin vähintään samanvertaisia taistelijoita. Naapuriseura FBC Animals:in lopetettua taipaleensa salibandyareenoilla, vapautui HFT:n käyttöön sieltä pelaajia kolmen miehen verran. Harvemmin paikkakunnalla näkyneitä uusia naamoja olivat paluumuuttaja Jesse Ollanketo, joka palasi "kotiin" pitkän Turku-visiitin jälkeen. Toinen samalta suunnalta saapunut, Tero Kilpinen, edusti menneellä kaudella Raision Salamandersia. Keski-Suomesta Halikkoon saapui muuttohaukka, nimeltä Joona Muotka, jolla oli viimeisen viiden vuoden ajalta kokemusta 1-2.divareista. Kun vielä kuumakätiset pyssyttäjät, Mikko Lindholm ja Valtteri Laaksonen, pyörsivät päätöksensä toiseen joukkueeseen siirtymisestä, näyttää alkava kausi enemmän kuin hyvältä.
Kesällä käytiin yhdessä silloin tällöin pitämässä huolta yleiskunnosta ja alusta asti ryhmästä loisti se välillä kadoksissa ollut hyvä yhteishenki. Alkaneissa hallitreeneissäkin on ollut osallistujia enemmän kuin kiitettävästi.
Kaikki viittaakin siihen, ettei ainakaan henki ja asenne ole ainakaan tänä vuonna se pettävä tekijä.
Taitoa ja nopeutta löytyy ainakin enemmän kuin omiin tarpeisiin.
Katsotaan taas mihin se riittää joukkueena alkavan kauden kuumissa peleissä...

Tässä vähän tietoja tiimin touhuista. Lisää tekstiä tulee kun on tullakseen....
Kiitos kun jaksoit lukea

M Vesander/joukkueenjohtaja